Olen aina rakastanut eläimiä, erityisesti koiria. Pienenä tyttönä toivoin vanhemmiltani omaa koiraa, mutta he eivät aluksi suostuneet toiveeseeni. Lopulta he huomasivat, ettei tämä ollut mikään ohimenevä päähänpisto, kun minä päättäväisesti ulkoilutin vuosikaudet naapuriston koiria. Jouluna 1992 pitkäaikainen odotus palkittiin ja meille hankittiin pieni tiibetinspanieli. Näin alkoi minun ja Senin (FI & EE CH EEW-95 Natashan Angelo, kasv. Sari & Jukka Kuikka) yhteinen taival koiraharrastuksen parissa.
Senin kanssa kävimme aktiivisesti Kuopion Seudun Koirakerhon järjestämissa Toko-treeneissä, koska haaveenani oli silloin tottelevainen koira, jota pystyisin lenkkeilyttämään ilman talutushihnaa. Seni oli hyvin viisas ja rodulle tyypillisesti itsenäinen tipsu. Se oppi uudet asiat nopeasti, vaikkakin haasteelliseksi osoittautui sen tiibetiläinen, ailahtelevainen miellyttämishalu. Nuoren tytön sinnikkyys kuitenkin palkittiin, ja Senistä kuoriutui monipuolinen harrastustipsu. Yhdessä kolusimme niin toko- kuin agilitykentät, ja erityisesti innostuin näyttelyistä Senin tullessa Rotunsa Parhaaksi heti toisessa näyttelyssään juniori-ikäisenä.
Vuonna 1994 hankimme Senille kaverin Katriina Huhtiselta, Tashi-Gong kennelistä. Eddiellä (Tashi-Gong Private Edition) oli mitä kaunein itämainen ilme, jonka kruunasivat upeat korvahapsut ja juuri oikeanlainen, silkkinen turkki. Se oli luonteeltaan Seniä seesteisempi ja haaveilevampi. Näyttelyistä Eddie ehti saada kaksi sertifikaattia ennen kuin sen silmä puhkesi ja poistettiin. Suureksi surukseni Eddien matka päättyi tapaturmaisesti mökkireissulla kahdeksan vuoden iässä.
Näiden kahden ihastuttavan uroksen myötä tutustuin koiraharrastusmaailmaan ja ajatuksiini alkoi vähitellen kehkeytyä unelma omasta kasvatustyöstä. Teini-iässä kävin useana kesänä Suomen Kennelliiton järjestämillä suurleireillä hiomassa koiratietoutta ja noihin aikoihin kilpailin myös Junior Handler-kisoissa. Voitinpa jopa Pohjois-Savon piirinmestaruuden ko. lajissa 90-luvun puolivälissä Kuopiossa.
Vuonna 2002, Eddien kasvattaja Katriina ehdotti, että ottaisimme yhteisomistukseen Silja Lappeteläisen kasvattaman Vanessan Unique of Maen. Näin ollen meille saapui suloinen Ronja. Ronja on hyvin herttainen hännänheiluttaja, joka on osoittautunut erittäin vahvaksi jalostusnartuksi. Se on tehnyt kaksi pentuetta kennel Tashi-Gongille, joista molemmista syntyi useita viehättäviä jälkeläisiä. Vuonna 2009 Ronja sai viimeisimmän pentueensa, joka oli Xaramae-tipsujen ensimmäinen. Tästä pentueesta kotiin kasvatustyötäni jatkamaan jäi kaksi narttua, Aamu ja Aada (Xaramae All Or Nothing & Xaramae All-Star).
Tiibetinspanielissa minua kiehtoo sen arvoituksellinen, itämainen luonne sekä ylväs, liioittelematon ulkomuoto. Kaiken tämän lisäksi rotu on helppohoitoinen ja kokonaisuudessaan hyvin terve sekä pitkäikäinen. Tämän todisti ensimmäinen koirani Seni, joka eli 15,5-vuotiaaksi ilman suurempia sairauksia. Pienestä koostaan huolimatta tipsu on kestävä lenkkeilyseuralainen ja samalla mukava sängyn lämmittäjä.
Tavoitteenani on kasvattaa terveitä, rodunomaisia tiibetinspanieleita huippuluonteella. Pentueita syntyy harvakseltaan ja käyttämäni yhdistelmät ovat tarkoinvalituista, silmä- & polvitarkastetuista vanhemmista. Olen suorittanut Suomen Kennelliiton kasvattajan peruskurssin syksyllä 2008 ja kennelnimi on myönnetty minulle keväällä 2009.
Introduction in english coming up…
Xaramae Tibetan Spaniels 